Posliinikorupajassa maalattiin uniikkeja koruja

Posliinikorupajassa maalattiin uniikkeja koruja

Helmikuisena viikonloppuna 2016 yhdistyksen järjestämään ja Mederillä pidettyyn korupajaan osallistui 10 maalaajaa ja lauantaipäivän päätteeksi polttoon saatiin lähes 80 korua! Melkein kaikilla oli mukana myös ”edellisen korubuumin” aikana maalattuja koruja. Ne olivat toinen toistaan upeampia ja kaikki erilaisia – samoin kuin nyt työpajassa maalatut, niin voi vaan todeta, että vain mielikuvitus on rajana korujenkin maalaamisessa.

Ensin muutamia aiemmin maalattuja koruja:

Tuija Maija Laineen modernit kolmiot.

Tuija Maijan moderni hattutyttö ja herkkä kukkaistyttö -rintaneulat.

Arja Kossila-Karjalaisen aiempien vuosien korusatoa.

Sunnuntaina jatkettiin korujen viimeistelyä ja maalattiin vielä uusiakin. Vaikka korut ovat pieniä ja sinänsä nopeita maalata, ne vaativat yleensä useampia polt­toja. Ensin tehdään pohjatyöt levittämällä pinta­koris­telu­aineita: erilaisia kohotahnoja, lasihelmiä tai efektijauhetta, joka poistaa lasitetta tai maalataan esim. lysteripohjustusta. Koruja maalatessa saakin lyhyessä ajassa rautaisannoksen tietoa erilaisten aineiden käytöstä ja monenlaisista tekniikoista.

Kuvaparit ennen ensimmäistä polttoa (vas.) ja polton jälkeen (oik.):

Kuten kuvapareista huomaa, kaikkien lysterivärien oikea värisävy tulee esiin vasta poltossa. Ennen polttoa kaikki lysterit ovat enemmän tai vähemmän beigen sävyisiä, ja haluttu lopputulos ja eri värien yhteensopivuus on vain hahmotettava omassa mielessä. (Ei, jälkeen-kuvassa keskellä näkyvä teepussin alunen ei ole koru 😉 se nyt vaan mahtui samaan polttoon korujen kanssa.) Pienet koruaihiot voi laittaa uuniin myös sinitarralla kiinnitettyinä kaakelilaattaan, niin niitä on helpompi käsitellä. Sinitarra palaa uunissa pois eivätkä korut tartu laattaan kiinni.

Toiseen polttoon jatketaan väreillä, koska nyt voi maalata näiden reliefiefektien päälle. Usein tarvitaan vielä kolmas tai neljäskin poltto kultaukseen tms. viimeistelyyn. Ja sen ihan viimeisen pisteen iin päälle saa vaikkapa liimaamalla pienen korukiven sopivaan paikkaan. Valmiisiin koruihin tarvitaan vielä kiinnitysmekanismit: neulat, korvakoukut, ketjut, nahkanauhat jne. Näitä tarvikkeita myyvät hyvinvarustellut askarteluliikkeet.

Ja sitten niitä valmiita koruja:

Sirpa Wollstenin korut kuvattuna lautasella, jonka hän maalasi erikoissivellintyöpajassa. Valmis lautanen muistuttaa erehdyttävästi huurrettua lasia ja kuviot ovat ikäänkuin lasin sisällä!

Sinikka Pietilän korut: lysteriä, kultaa ja helmiä.

Tuija Maija Laineen koruja: rintaneuloja ja riipuksia.

Heli Lehden ”Pelastusrenkaat” -työnimellä kulkeneet kaulakorut. Renkaat on maalattu molemmin puolin ja ne poltettiin erityisessä telineessä, jossa esineet pääsevät riippumaan vapaasti.

Arja Kossila-Karjalaisen korut (sekä yllä että alla), osa pohjista on posliinisavesta itse muotoiltuja, osa “tehdasvalmisteisia” valmispohjia.

Kuten kuvista näkyy, aika monista koruista puuttuu vielä kiinnitysmekanismit, jotka omalta osaltaan antavat sen viimeisen silauksen koruille.

Näissä kuvissa on vasta osa koruista, mitä työpajassa tehtiin, mutta toiveissa on saada tähän vielä lisää kuvia valmistuneista töistä…

-Arja