Amerikantekniikan työpaja

Amerikantekniikan työpaja

Syyskausi aloitettiin klassisella tyylillä

Yhdistyksen syyskausi pyöräytettiin käyntiin työpajalla, jonka teema oli hyvinkin perinteinen eli ns. amerikantekniikka.

Hiukan harhaanjohtava tuo nimitys, koska kyseinen tekniikka on alunperin Euroopasta lähtöisin. Maalaustapaa käytettiin jo kauan sitten Meissenin tehtaalla sen toiminnan alkuvuosina. Tekniikan hallinneet posliininmaalaajat veivät maalaus­tavan Amerikkaan viime vuosisadalla, missä sen suosio kasvoi, mutta alkoi hiipua Euroopassa. Kunnes 1970-luvun lopulla tekniikka palasi takaisin ”vanhalle mantereelle”, kun amerikkalainen posliininmaalaaja Donna Hoff muutti Norjaan ja alkoi opettaa sitä norjalaisille oppilailleen, ja tekniikka levisi nopeasti muuallekin Eurooppaan.

Mitä sitten on tämä amerikantekniikka, josta amerikkalaiset itse käyttävät nimitystä klassinen maalaustyyli? Ensinnäkin se perustuu pelkästään siveltimen käyttöön ja itse asiassa vain muutamaan erilaiseen sivellinvetoon. Värit ja sommittelu ovat olennaisen tärkeitä ja siksi myös omaa luovuutta tarvitaan hyvään lopputulokseen. Tekniikka ei ole helppo ja – kuten tietysti muissakin tekniikoissa – vasta harjoitus tekee mestarin. Ei siis todellakaan kannata masentua, jos ei leveää sivellintä saa heti ”tanssimaan” keveästi posliinilla ja vetoja onnistumaan kerralla.

Vaikka erityyppisiä sivellinvetoja tarvitaan vähän, tekniikan variaatioita on kuitenkin monia; yksi aloittaa pääkohteesta, toinen saattaa aloittaa taustasta. Värejä voi lisätä vähän kerrallaan ohuesti maalaten ja polttaa välillä, mikä lienee perinteisin tapa, mutta työn voi myös maalata kerralla valmiiksi yhteen polttoon. Valokohtia otetaan esiin silkillä, siveltimellä tai wipeoutilla. Öljyvaihtoehtojakin on useita, ja vain kokeilemalla löytyy se itselle sopivin. Mahdollisuuksia on monia.

Ja näitä erilaisia tapoja ja mahdollisuuksia me käytimme hyväksi työpajassa.

Viikonlopun tunnit kuluivat rattoisasti – ja ihan liian nopeasti – maalaten, keskustellen ja uutta oppien toinen toisillemme vinkkejä jakaessa. Vaikka ihan valmiiksi asti ei töitä ehditty saada, niin työpaja oli erittäin onnistunut ja antoi hurjasti inspiraatiota jatkaa töiden maalaamista kotona valmiiksi.

Mederin uusissa, avarissa kurssitiloissa meillä oli ruhtinaallisesti tilaa levittää tarvikkeemme.

 

Vas. Marika ja Heli keskustelevat erilaisten öljyjen ominaisuuksista. Sirpa taitaa kuunnella, mitä pöydän toisella puolella puhutaan…

 

Sirpa toi työpajaan malliksi vuosia sitten tekemänsä mallilaatan ruusun maalauksen vaiheista. Kuvassa se viimeisin vaihe, eli valmis työ.

 

Ja uusia ruusuja syntymässä pienen rasian kanteen. Vieressä Heli näyttää Marikalle, miten silkillä ”kaiverretaan” valokohtia esiin.

 

Sirpan hempeän roosat ruusut melkein valmiina toiseen polttoon.

 

Silkin käyttö valokohtien avaamiseen on hyvin perinteinen tapa posliininmaalauksessa. Heli demonstroi häivyttämistä villiruusulautaseensa.

 

Arja valitsi maalausaiheeksi elämänlangat.

 

Sinikka (vas.) näyttää Mirjalle, miten kahta väriä otetaan siveltimeen samalla kertaa.

 

Mirjan iso kerrottu ruusu alkaa olla viimeistä lehteä vaille valmis ensimmäiseen polttoon.

 

Sinikka luonnosteli stabilolla ruusukimpun suoraan posliinille, eikä aikaakaan kun ensimmäinen purppuraruusu oli jo saanut muotonsa…

 

…ja varmoin siveltimenvedoin syntyy nopeasti valmista!
Taisi muuten olla suosituin maalauspohja tämä pieni ”kahvallinen” tarjoilulautanen.

 

Tässä Sinikan villiruusut toiseen polttoon menossa.

 

Ja vielä samalla lautasella Arjan violetti elämänlanka ensimmäisen polton jälkeen.

 

Elämänlanka toiseen polttoon menossa.

 

Kunhan työ joskus valmistuu, niin laitan siitä uuden kuvan tähän jatkoksi. On muutenkin vähän harmillista esitellä keskeneräisiä töitä, koska – niin koska ne ovat kesken! Ja voi vain arvailla, millaisia niistä tulee valmiina. Ehkäpä saadaan tähän muistakin töistä vielä ne valmiit kuvat…?


Tässäpä tämä valmis työ. Polttokertoja tuli vielä muutama lisää, kun kukat selvästikin kaipasivat seurakseen pitsiverhon heilahduksen. 🙂